Museoiden kokoelmatyö on monipuolista ja merkityksellistä yhteistyötä

Museon kokoelmatyö näkyy asiakkaille usein vitriineissä olevina esineinä. Museokokoelmia hankitaan monestakin syystä, esimerkiksi halusta säilyttää jotain tuleville sukupolville nähtäväksi ja tutkittavaksi. Kokoelmat pitävät sisällään paljon muutakin tietoa kuin pelkät esineet. Tiedätkö miten esineet päätyvät museon kokoelmiin? Tässäpä muutama esimerkki:

Sahanmuhia tunkee suuhun, hikoiluttaa ja IIK!, oliko tuo niskaan putoava otus hämähäkki! Museotyöntekijät mönkivät ahtaalla vintillä ja seulovat esineitä sekä katosta roikkuvia tekstiilipusseja. Heidät on kutsuttu perikunnan omistamalle talolle katsomaan olisiko siellä museoitavaa esineistöä.

Museotyöntekijä istuu sohvalla kahvipöydän ääressä ja kuuntelee vanhan herran muisteluita edesmenneestä vaimosta. Samalla katsotaan kaikenlaista pienesineistöä lahjoitettavaksi museolle. Herralle joka esineellä on tunnearvo, ja sen vuoksi museotyöntekijä tuntee olonsa ahdistuneeksi valikoidessaan esineitä museon kokoelmiin. Ja syyllisyyttä hylätessään jonkin esineen.

Sisarukset eivät ole päässet yksimielisyyteen vanhempiensa tavaroista. Toinen antaisi esineen museolle, toinen empii ja sanookin haluavansa esineen itselleen. Museotyöntekijä yrittää pysyä viileänä, jottei osoittaisi kuinka mielellään ottaisi juuri tuon esineen kokoelmiin.

Lahjoittaja tulee kassi täynnä tavaraa, kertoo, että museo voi ottaa siitä haluamansa ja heittää loput roskiin. Lahjoittaja antaa myös taustatietoja.

Lahjoittaja soittaa museolle, tarjoaa esineistöä, lähettää kuvat pyydettäessä, ja lopulta joko museo tai lahjoittaja toimittaa esineet museolle. Lahjoittajalta saadaan hyvät taustatiedot. Tämä tapa on yleisin ja parhain.

Messinkisiä kynttilänjalkoja hyllyllä.

Osa museon kokoelmien messinkisistä kynttilänjaloista.

Arkea ja designia Pohjois-Pohjanmaalta

Pohjois-Pohjanmaan museo on sitoutunut mukaan TAKO-toimintaan (=valtakunnalliseen tallennus- ja kokoelmayhteistyöhön). Sen avulla museo pyrkii omalta osaltaan kohottamaan toimintansa laatua yhdessä muiden museoiden kanssa. TAKO:lla on kaksi päätavoitetta: museoiden välinen tallennustyönjako ja nykydokumentoinnin koordinointi.

Pohjois-Pohjanmaan museon tallennuksen painopisteitä ovat erityisesti pohjoispohjalaiset suunnittelijat (design), tiernaperinne, terva ja nuorisokulttuuri. Sopimuksen mukaan museo on kuvannut korona-ajan Oulua ja hankkinut kokoelmiinsa korona-aikaan liittyviä esineitä. Yleensä esineistöä lahjoitetaan, mutta museolla on myös vuosittainen hankintamääräraha esinehankintoihin. Viime aikoina museo on ostanut pohjoispohjalaisten suunnittelijoiden uusia tuotteita, mutta myös jonkin verran kokoelmia täydentävää arkitavaraa.

Monenlaista tavaraa varastohyllyllä.

Luetteloimattomia esineitä kokoelmavaraston hyllyllä.

Museon kokoelmatyöntekijöillä on tuntosarvet ojollaan

Museotyöntekijät seuraavat mediaa ja ilmiöitä pongaten sieltä kokoelmiin hankittavia esineitä kuten oululaisten äitien suunnittelemia Vaatelaastareita ja erityisesti Suomen olympialaislautailijoiden takeissa käyttämiä vaatelaastareita. Selviytyjät tv-formaatissa kilpaili vuonna 2019 oululainen Janne, jonka kisassa käyttämät lenkkarit ja t-paidat sekä shortsit lahjoitettiin museoon. Samalla saatiin tuotantotiimiltä käyttämättömät sen kauden heimohuivit. Kokoelmiin hankittiin tänä vuonna entisen oululaisen Never Grow Old -ravintolan tarpeistoa; näidenkin kirpputorimyynti huomattiin lehdestä.

Kesällä 2022 museoon otettiin yhteyttä Pohjois-Pohjanmaan Taitoshopista korona-aikaisen käsityöbuumin johdosta. Museo päätyikin hankkimaan muutamia suosikkituotteita ja käsityöpaketteja sekä haastattelemaan toiminnanjohtajaa. Etelä-Suomesta oltiin kahdelta taholta yhteydessä Oulusta lähtöisin olevien henkilöiden ja esineiden vuoksi: näin museo sai kokoelmiinsa Eliel Saarisen suunnitteleman ruokapöydän tuoleineen ja toisesta paikasta arkiesineistöä kuten kahviastiastoa ja lasiesineitä.  Kaikki esineet olivat olleet käytössä Oulussa 1920–1940-luvuilla.

Kokoelmia pyritään kartuttamaan ensisijaisesti hyväkuntoisella oululaisella ja pohjoispohjalaisella esineistöllä ja valokuvilla tai sellaisilla esineillä, jotka liittyvät alueeseen tai paikallisiin henkilöihin. Kokoelmiin otettavan esineen historia pitää olla tiedossa. Samanlaisia esineitä ei oteta useita kappaleita ilman perusteltua syytä ja esineitä pyritään entistä tarkemmin seulomaan jo lahjoitustilanteessa.

Kankaasta valmistettu kasvomaski.

R-Collectionin kasvomaski, luetteloitu numerolla: ppm 13704:1ab.

Villapanta pään ympärillä.

Taitoshopista hankittu Antti Putkosen suunnittelema Kooma-panta, luetteloitu numerolla: ppm 13782:3.

Kokoelmien hallinta vaatii asiantuntemusta ja teknistä osaamista

Yllä mainittu olisi siis ihannetilanne, mutta valitettavasti museon varastotiloihin on kertynyt vuosien varrella kaikkea mahdollista rikkinäistä, ruostunutta ja vailla taustatietoa olevaa esineistöä. Muun muassa silitysrautoja, ompelukoneita, opetustauluja, rukinlapoja, kangaspuita, urkuharmoneita, maitopääläreitä, radioita, suutarin lestejä ja messinkisiä kynttilänjalkoja on kymmenittäin samanlaisia. Viime vuosina on tehty jonkin verran esineinventointeja ja poistettu samanlaista esineistöä. Kriteereinä on ollut esineen huonokuntoisuus ja kontekstittomuus.

Tänä vuonna 2022 museo on yrittänyt pidättäytyä ottamasta suurempia määriä esineistöä johtuen uuden kokoelmahallintajärjestelmän muutostöistä ja pienoisesta luettelointisumasta varaston hyllyillä. Nimittäin jokainen lahjoitus saa oman niin sanotun päänumeron, ja siinä olevat esineet omat alanumerot. Esineet mitataan, kuvataan, tärkeimmät tiedot luetteloidaan tietokantaan ja esine varastoidaan odottamaan mahdollista näyttelykäyttöä tai tulevaisuuden tutkijaa. Tällä hetkellä museon peruskokoelmaan seuraavaksi lahjoitettava esine saa päänumeron 13800. Tulevaisuudessa kokoelmien kuvia ja esinetietoja pyritään laittamaan esiin Finna.fi-verkostoon netissä.

Laatikoita päällekkäin hyllyllä.

Luetteloituja pientekstiilejä kokoelmavaraston hyllyllä.

Kuluneet lenkkikengät.

Jannen lenkkarit, luetteloitu numerolla: ppm 13665:7ab

Kaikki esineet ovat yhtä arvokkaita

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmissa on noin 80 000–85 000 esinettä. Ajallisesti kokoelmat muodostuvat pääosin 1800-luvulta ihan nykyhetkeen; uusin esine on vuodelta 2021. Aineistoa on sekä yksityisiltä henkilöiltä, yhdistyksiltä että yrityksiltä. Vanhimmat historiallisen ajan esineet ovat 1700-luvun lopusta. Suurin osa esineistöstä on kuitenkin peräisin 1940–1970-luvuilta.  Kokoelmat käsittävät niin sanotun peruskokoelman, koulumuseokokoelman, terveydenhuolto- ja sähkölaitosmuseon kokoelmat sekä ulkomuseokokoelmat ja arkeologiset kokoelmat.

Esineiden ja tekstiilien lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkistossa on yli 500 000 henkilö-, kaupunki-, rakennus-, maisema- ja tapahtumakuvaa. Museon valokuvakokoelmaa kartutetaan pääasiassa Oulua ja oululaisia esittävillä sekä Pohjois-Pohjanmaahan liittyvillä kuvilla. Kuva-arkisto on julkinen arkisto ja siellä säilytettävistä kuvista voi tilata digitiedostoja.

Yleisenä linjauksena voidaan sanoa, että museoammattilaiset eivät arvota esineitään vaan jokainen esine on arvokas, olipa kyseessä luppakorvainen, resuinen nalle tai 1600-luvun hopeasepän taidonnäyte kuten Anders Brusen kannu vuosilta 1678–1683. Museon historiallisen ajan vanhin ja samalla esinenumero ykkösellä varustettu tinakannu, ehtoollisviinikannu, on 1300-luvulta ja löydetty Iin Illinsaaresta. Kannua on käytetty luultavasti ehtoollisviinin säilytykseen Iin kirkossa.

Vanha, pyöreämuotoinen tinakannu.

Iin Illinsaaresta löytynyt tinakannu on Pohjois-Pohjanmaan museon esine numero 1.

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelma-asioita kirjasi intendentti Eija Konttijärvi