”Mikäpä olisi parempi tapa kuin antaa itse musiikin tekijöiden kertoa tarina omin sanoin. Meidän mielestämme perinteinen lyhytdokumentti on tähän oivallinen vastaus”, näyttelyn tutkija Tuomas Niemelä kertoo.
Alun suunnitelmat jouduttiin kuitenkin hylkäämään, kun työ eteni. ”Jossain vaiheessa kävi hyvin selväksi, ettemme saa aikaiseksi mukavaa ja tiivistä lyhytdokumenttia – materiaalia oli yksinkertaisesti liikaa”, Tuomas jatkaa. Yhden dokumentin sijaan tehtiin kolme, ja silti hyvää materiaalia jäi liian paljon yli. ”Onneksi meillä on tarvetta haastatteluille myös muihin näyttelyyn liittyviin kokonaisuuksiin”, Tuomas miettii.
Blind Channel edustaa tyylinsä puitteissa dokumentin modernimpaa puolta.
Dokumenttiprojektiin on saatu apua alan konkareilta, jotka ovat tehneet hienoa jälkeä muun muassa musiikkivideoiden parissa. ”Onneksi meillä on vaikutusvaltaisia liittolaisia syvyyksissä: saimme teknistä tukea Vesa Rannalta ja Petri Marttiselta niin kuvaamisen kuin äänityksenkin saralla”, Tuomas paljastaa. Miehet tarjosivat apuaan myös ideointiin ja ajatustenvaihtoon. ”Ei voi kuin ihmetellä, kuinka taitavia nämä tyypit ovat.”
Dokumentteja kuvattiin loppuvuodesta 2024 kevääseen 2025. Myös kuvauspaikat olivat tärkeitä. ”Halusimme kuvata paikoissa, joilla on merkitystä Pohjois-Pohjanmaan metallihistorian kannalta – unohtamatta visuaalisuutta”, Tuomas kuvailee.
Vesa Ranta ja Petri Marttinen ovat rautaisina alan ammattilaisina olleen korvaamaton tukipilari dokkarin teossa.
”45 Specialin Roope Sulkala lupasi käyttöömme tuon maankuulun yökerhon, ja myös Mastervox Studios sekä Immu Ilmarinen ovat olleet luottotukijoita ja hyväntekijöitä projektin eri vaiheissa. Pääsimme kuvaamaan myös eräällä treenikämpällä Hiukkavaarassa – paikka, joka ikään kuin kruunasi tämän kronologisesti etenevän työn”, Tuomas kertoo ja kiittelee yhteistyökumppaneita, joita ilman dokumentin teko olisi ollut paljon haastavampaa.
Maple Crossin laulaja Marco R Järkkä Mastervoxilla.
Dokumentaaristen videoiden tekeminen jatkui vielä katsauksella Oulun alueen studioihin. ”Näyttelytyöryhmää on tukemassa eräänlainen kehittämistyöryhmä – aihepiiristä kiinnostunut joukko erilaisista taustoista tulevia henkilöitä, jotka ovat lyhyesti sanottuna pohjoispohjanmaalaista metalliväkeä. ”Ryhmältä on tullut paljon hyviä ideoita ja aihe-ehdotuksia, joita näyttelyssä tulisi käsitellä. Suunnitteluun onkin tärkeä osallistaa ne, joilla on paras ymmärrys aiheesta. ”Yhtenä konkreettisena ideana työryhmä nosti esiin studioskenen muutokset vuosikymmenten varrella – ja tämä johti oman studiodokumenttisarjan syntyyn”, Tuomas taustoittaa.
Studiodokumentin teossa apuna oli Nuorten Pajakeskuksen Viestintäpaja, josta löytyi aiheesta kiinnostuneita nuoria mukaan videotuotannon eri vaiheisiin. ”Oulussa vierailimme luonnollisesti Soundmix-studiolla jututtamassa Mika Pohjolaa sekä Mastervoxilla, jossa palasimme jälleen Immu Ilmarisen juttusille. Haastatteluja olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta tähän teemaan palaamme vielä syksyllä – muutaman tärkeän haastattelun toteuttamiseksi meidän on nimittäin matkustettava Pohjois-Pohjanmaan rajojen ulkopuolelle.”
Apua studiodokumentin tekoon saatiin Nuorten Pajakeskuksen Viestintäpajalta. Mei Madetoja kuvaa Immu Ilmarista.
Keitä kaikkia sitten haastateltiin? Lista on pitkä. ”Mainittakoon, että mukana oli tekijöitä aina 80-luvun alusta aivan nykypäivään saakka. Lähes jokainen tarjosi auttavan nahkasiipensä myös muun materiaalin suhteen – joten voin luvata, että itse näyttely tulee olemaan murskaavan raskas kaikessa läpikahlattavassa sisällössään”, Tuomas sanoo vaatimattomasti.