Pohjois-Pohjanmaan museo on hankkinut kokoelmiinsa esineen, johon liittyvä tarina on kuin oppitunti 1600–1700-lukujen kulttuurihistoriaan. Kyseessä on kauppias ja raatimies Klaus Jenderjanin (1650–1704) vaimolleen Katarina Heikintyttärelle (k. 1737) huomenlahjaksi antama hopeakannu vuodelta 1697. Esine on ostettu oululaiselta keräilijältä.
Jenderjanin hopeakannu museon perusnäyttelyssä. Kuva: Inka Lohvansuu
Huomenlahja oli lesken sosiaaliturva
Hopeisen ja osin kullatun kannun on valmistanut tukholmalainen hopeaseppä ja hovihankkija Johan Nützel (toimintavuodet 1676–1715). Kehän muodossa kannen päällä on kaiverrettuna Claes Jenderrian Charin hinrich’s Dotter Jenderian’s A: 1697. Kannun pohjan halkaisija on 14 cm ja sen paino on paino 1 430 grammaa. Hopea-astian pohjassa on valmistusleimat: oltermannin sahalaitainen sauva, vuosikirjain G ja valmistajan merkki N. Kirjainten yläpuolella Tukholman on kaupunkileima: Pyhän Erikin kruunattu pää.
Tapana oli, että huomenlahja (morgongåva) luovutettiin morsiamelle hääyön jälkeen. Se oli vaimon lakisääteinen turva leskeyden varalta. Todennäköisesti Katarina Heikintyttären huomenlahjoihin kuului muutakin kuin kyseinen hopeinen kannu; mahdollisesti myös maaomaisuutta. Katarinalla oli jo yksi lapsi huollettavanaan avioliittoa solmittaessa. Lisäksi kyseessä oli vauras kauppias, joten huomenlahjakin lienee ollut sen mukainen.
Jenderjanien uskomaton omaisuus
Klaes Jenderjan hukkui vuonna 1704. Hänen perukirjaansa on luetteloitu se mittava omaisuus, jonka hän jälkeensä jätti. Se koostui maaomaisuudesta sekä teollisuuslaitoksista, kuten esimerkiksi sahasta ja myllystä. Perheen kotitalo sijaitsi lähellä kirkkoa eli kaupungin arvovaltaisimmalla alueella. Lisäksi Jenderjanilla oli eri kaupungeissa useita aittarakennuksia, joissa säilytettiin myyntiin tulevaa tavaraa, esimerkiksi viljaa. Jenderjanin omaisuuden arvo oli peräti 70 788 taalaria. Esimerkiksi aikalaisen, raatimies Daniel Pilcarin omaisuus oli hänen kuollessaan 22 577 taaleria ja kauppias Henrik Arvolanderin 37 736 taaleria. Tavallisilla kuolevaisilla omaisuuden arvo nousi harvoin yli 1 000 taalerin.
Irtaimistoa perukirjaan on luetteloitu valtava määrä: kymmenittäin erikokoisia hopeisia tuoppeja, tumlareita (juoma-astia), pikareita ja lusikoita. Suurin osa niistä oli hienosti koristeltuja ja nimikoituja lyhenteellä C.I.C.H.D, joka sisältänee puolisoiden nimet nimimuodoissa Claes Ienderjan Charin Hinrich’s Dotter. Kerrottakoon tässäkin yhteydessä, että Jenderjanilla oli varsin kunnioitettava määrä kirjoja, noin 200 nidettä.
Katarina Heikintyttären elämä oli turvattu niinä 33 vuotena, kun hän eli leskenä toisen aviopuolisonsa kuoleman jälkeen. Lesken omaisuuden arvo oli perukirjassa 26 342 taaleria. Sekä Klaus Jenderjanin että matroona Jenderjanin perukirjaan on listattuna 104 luotia (1 430 g) painava hopeinen tuoppi eli ”skål”. Tosin se vuonna 1737 näyttäisi olevan pantattuna 300 taalerin arvosta. Painon perusteella kyseessä voisi olla juuri tämä sama esine, joka nyt on hankittu museon kokoelmiin.
Ote Katarina Heikintyttären perukirjasta, kohdasta, johon on luetteloitu hänen hopeajäämistönsä. Kansallisarkisto, Oulu, Oulun raastuvanoikeuden I arkisto. Perukirjat.
Mitä on jäljellä Jenderjanien perinnöstä?
Mitä on jäljellä tänä päivänä upporikkaan perheen omaisuudesta tämän kannun lisäksi? Oulun tuomiokirkon kryptassa säilytetään krusifiksia, jonka Katarina Heikintyttären kerrotaan lahjoittaneen puolisonsa arkkuun. Ison vihan aikaan vuonna 1714 ristiinnaulitun kuva kuljetettiin Ruotsin puolelle turvaan, mutta se palautui takaisin Ouluun kymmenen vuotta myöhemmin.
Pysyvänä muistona Jenderjanien vauraan suvun tarinasta on niin sanotun Ynninkulman tontilla sijaitseva kivinen kellari. Holvatun kellarin on tiettävästi rakennuttanut Klaus Jenderjan vanhempi, joka tuli Ouluun Saksasta vuonna 1642. Kellarikappelin rappauksesta löydetty vuosiluku 1656 antaa osviittaa rakennelman iästä. Kellari kuuluu tällä hetkellä rakennuskokonaisuuteen, jota hallinnoi Lapland Hotels Oulu. Juhlahuoneeseen pääsee vaikkapa ruokailemaan ja aistimaan vuosisatojen takaista tunnelmaa.
Kivinen kellari osoitteessa Kirkkokatu 3. on rakennettu 1600-luvun puolivälissä. Sen päälle oleva rakennus on puolestaan vuodelta 1840. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto / Ahti Paulaharju 1964.
NMKYn eli Ynnin kuplahalli purettiin 1988 ja tontin arkeologissa kaivauksissa löytyi Kaarle XI aikainen neljän markan arvoinen hopearaha vuodelta 1693. Raha on todennäköisesti livennyt Klaus Jenderjan nuoremman kädestä. Kolikon löytäjä – tuolloinen opiskelija ja nykyinen museon arkeologi Mika Sarkkinen – muistelee löytöä seuraavasti ”Muistan löytöhetken hyvin. Löytö tuli pihan multakerroksesta lapiolla kaivettaessa ”in situ”. Raha oli sen verran arvokas, että epäilimme sitä heti Jenderjanilta kadonneeksi.”
Näyttävä hopeaesine on ja pysyy Oulussa
Pohjois-Pohjanmaan museon konservaattori Marja Halttunen on puhdistanut kannun. Kullatut pinnat ovat kuluneet kannun ulkopinnoilla käytön ja puhdistuksen seurauksena. Kannua on puhdistettu historiansa aikana varmaankin säännöllisesti; kannen kaiverruksissa ja valettujen osien uurteissa on jäämiä puhdistukseen käytetystä tahnasta. Tahna on vanhetessaan työläs poistaa, sillä se ei ole enää kovinkaan vesiliukoinen, mutta syövyttää edelleen allaan olevaa metallia. Lisäksi valkoinen jäämä on epäesteettisen näköinen.
Kovettunut puhdistustahna poistettiin mikroskoopin alla varovasti mekaanisesti puutikulla ja lopuksi pinnat puhdistettiin nihkeällä pumpulilla. Kannun ulkopinnoissa on paikoitellen suojalakka, joka on suojannut kannua tummumiselta. Sisäpinnalla on hyväkuntoinen kaunis kultaus, jolle ei tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä.
Konservaattori Marja Halttunen on puhdistanut kannun. Kuva: Inka Lohvansuu
Katarina Heikintyttären huomenlahja on siis matkannut Tukholmasta Ouluun ja Oulusta takaisin Tukholmaan palatakseen jälleen takaisin tänne 1720-luvulla. Mihin kannu joutui Katarinan kuoltua 1737, on hämärän peitossa. Joka tapauksessa se ostettiin Etelä-Suomesta takaisin Ouluun kolme vuotta sitten. Ja nyt se on palannut puolen kilometrin säteelle siitä paikasta, missä Jenderjanien mahtisuvun kotitalo sijaitsi. Ympyrä on sulkeutunut.
Upea barokkiesine on asetettu esille museon perusnäyttelyyn, missä se on nähtävissä vuoden loppuun saakka eli siihen saakka, kun museo suljetaan Ainolassa. Sen jälkeen kannu pakataan ja varastoidaan odottamaan uuden perusnäyttelyn valmistumista ja uutta esilletuloa.
Kirjoittajat:
kuraattori Arja Keskitalo, intendentti Eija Konttijärvi ja konservaattori Marja Halttunen, Pohjois-Pohjanmaan museo
Lähteitä:
Kansallisarkisto, Oulu, Oulun raastuvanoikeuden I arkisto. Perukirjat.
Alf Brenner, Oulun kaupungin perunkirjoituksia 1653–1750. Suomen sukututkimusseuran julkaisuja XXVI:1. Tampere 1953.
Matti Enbuske, Jenderjan, Klas (1650–1704) suurkauppias, Oulun raatimies. Suomen kansallisbiografia. SKS 2004.
Pasi Kovalainen, Ynninkulman historia. Asein, aattein ja opein. Scripta Historica XXII. Oulun Historiaseuran julkaisuja. Oulu 1996.
Kirsi Schali, Kryptan krusifiksi, https://www.oulunseurakunnat.fi/kryptan-krusifiksi
Arkeologi Mika Sarkkisen haastattelu 10.10.2023.