Pohjois-Pohjanmaan museon ParasRakas museo -hanke on vuosien 2023 ja 2024 aikana pyrkinyt selvittämään, mitkä näyttelyaiheet kiehtovat oululaisia museon käyttäjiä. Toimintaan on osallistunut verstaiden, työpajojen ja osallistavan näyttelytoiminnan kautta satoja ihmisiä, jotka ovat päässeet kertomaan omista toiveistaan tulevan museon suhteen. Toistuvana teemana toiveissa nousee oululaisuuden eri puolien esille tuominen museossa. Oululaiset halutaan mukaan kertomaan omia tarinoitaan Oulusta ja oululaisuudesta.
Mitä on oululaisuus?
Verstaissa, työpajoissa ja kyselyissä on pohdittu sitä, mitä oululaisuus tai pohjoispohjalaisuus merkitsee osallistujille, ja mitä paikallisia ilmiöitä museon näyttelyissä tulisi nostaa esille. Oululaisuuden merkitykset kattavat monia eri aisteja – on esimerkiksi kuvailtu, miltä Oulu maistuu, tuoksuu, kuulostaa tai tuntuu – ja moniaistillisuutta toivotaan myös museonäyttelyiltä. Oululaisuus näkyy aistien lisäksi esimerkiksi asenteissa, arkkitehtuurissa, kulttuurissa ja maisemassa.
Toripolliisi ja Kauppahalli ovat osa oululaista maisemaa. Kuva: Harri Tarvainen
Oululaisuus nähdään sisukkuutena, suoruutena, jääräpäisyytenä ja rohkeutena, mutta myös avoimuutena, aitoutena ja ystävällisyytenä. Jollekin oululainen asenne on rehtiä yhteisöllistä inhimillisyyttä, kun taas toiselle se on juroutta, hiljaisuutta ja melankolisuutta. Pohjoispohjalainen “ollaan ölövinä” -mentaliteetti tuli aineistossa esille, kuten myös se, että oululaisia pidetään ihan vaan tällaisena jalat maassa kulkevana tuulipukukansana. Oululaisuus näkyy kotiseuturakkautena, mutta myös oman kaupungin kustannuksella pilailemisena. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Paska kaupunni –graffiti, joka on monille oululaisille tärkeä maamerkki.
Tärkeinä oululaisuutta määrittelevinä ilmiöinä ja asioina pidetään muun muassa pyöräilyä, murretta, tervaa, Oulun koulua, rock-musiikkia, yrittäjyyttä, teknologiakehitystä ja opiskelijaelämää. Oululaisille merkittäviä paikkoja on lukuisia, aina Ainolanpuistosta Nallikariin ja Hailuodosta Linnanmaahan. Myös erilaiset oululaiset kohtaamispaikat kuten Valve ovat useille merkittäviä paikkoja. Monilla on vahvoja siteitä Oulun eri paikkoihin, ja paikkasuhteisiin kytkeytyvät usein muistot pitkänkin ajan takaa. Osa paikoista on jatkuvassa muutoksessa esimerkiksi uudisrakentamisen myötä, mutta myös kaupunkikuvan ja ilmaston muuttuessa.
Terva on osa oululaista historiaa. Kuva: Harri Tarvainen
Oulua kuvaavat vaihtelevat sääilmiöt, ja oululaisethan pyöräilevät säällä kuin säällä, ainaisessa vastatuulessa. Talvet ovat pimeitä ja kesät valoisia. Oulun luonto, niin suot kuin metsätkin, sekä tasainen maisema ovat myös monille Oulua kuvaavia asioita. Useille paikallisille myös lumi on tärkeä osa Oulun talvia, onhan pohjoisuus yksi Oulun tärkeistä ja kuvaavimmista ominaisuuksista.
Oulua määrittävät useat eri historialliset tapahtumat, joista osa on avoimesti keskustelun kohteena, kun taas joistain asioista vaietaan edelleen. Muun muassa Oulun linna ja sen kohtalo, “Oulun pammaus”, ovat tärkeä osa kaupunkihistoriaa. Myös Oulussa roihunneet kaupunkipalot ovat muovanneet Oulua, ja lähihistoriasta tunnetaan Oulun kehittyminen teknologiakaupungiksi.
Oulun linnan kellarissa voi tutustua Oulun kaupungin perustamisvaiheisiin. Kuva: Harri Tarvainen
Vähemmän esillä olevia aiheita, joita museonäyttelyissäkin toivotaan tuotavan esille tulevaisuudessa, ovat esimerkiksi Suomen sisällissodan tapahtumat Oulussa, toisen maailmansodan aikaan Oulussa olleet saksalaiset sekä saamelaisten kohtelu. Kaupunkihistorian vaikeita ja vaiettujakin aiheita toivotaan avoimemmin esille tulevissa näyttelyissä. Myös muun muassa mielenterveydenhuollon historia sekä rikollisuuden historia Oulussa nousevat esiin toivottuina näyttelyaiheina.
Tavallisten ihmisten tarinat, arjen historia ja muu Oulun mikrohistoria ovat monien osallistujien mukaan paljon kaivattuja näyttelyaiheita. Esille nousee myös tarve tuoda oululaiset mukaan kertomaan omaa oululaista tarinaansa tuomalla omia paikkoihin, ilmiöihin ja tapahtumiin liittyviä muistojaan osaksi museon tarinaa oululaisuudesta. Tarinallisuuden kautta saamme tuotua pieniä, inhimillisiä hetkiä jokaisen museon käyttäjän koettaviksi. Tarinallisuuteen liittyy olennaisesti myös se, että tarina saa olla kesken: kuten meidän kaikkien tarinat, on Oulunkin tarina vielä kesken, sillä se on aina jatkuvassa muutoksessa.
Nuorten näkökulmia Oulusta
Oululaisten kertomia tarinoita Oulusta onkin jo saatu koottua nuorille oululaisille suunnatun valokuvauskilpailun kautta. ParasRakas museo –hanke järjesti viime vuonna yhdessä monitieteisen Mobile Futures –tutkimushankkeen kanssa valokuvauskilpailun, jossa nuoret oululaiset pääsivät kuvien kautta kertomaan tarinaa omasta Oulustaan. Hankkeiden yhteistyössä toteuttamassa Minun Ouluni –valokuvauskilpailussa oululaiset nuoret saivat valokuvata itselleen merkityksellisiä asioita tai paikkoja Oulussa, ja kertoa kuvaan liittyvän tarinan.
Nuorten kulmilla: Kuvissa Oulu -näyttelyssä voi tutustua nuorten oululaisten kuviin ja tarinoihin. Kuva: Inka Lohvansuu
Valokuvauskilpailun voittajat julkaistiin helmikuussa, ja kilpailuun lähetetyistä kuvista ja tarinoista koottiin 23.8.-20.9. avoinna oleva Nuorten kulmilla. Kuvissa Oulu -valokuvanäyttely. Näyttelyn toteutus on suunniteltu yhdessä kilpailuun osallistuneiden nuorten kanssa, ja onkin ollut innostavaa nähdä nuorten osallistuvan mielellään näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen. Nuorilta nousi toive kaupunkiympäristöön istutetusta näyttelystä, joka olisi helposti mahdollisimman monien nähtävillä. Tätä kautta syntyi ajatus photowalkista, valokuvapolusta, joka muodostaisi kävelyreitin varrelle helposti saavutettavan valokuvanäyttelyn. Polku kulkee Pikisaaren, Raatin, Linnasaaren ja Ainolanpuiston kautta, huipentuen Ainolanpuiston tunnelmalliseen kasvihuoneeseen toteutettavaan päänäyttelytilaan.
Valokuvapolun karttoineen ja kuviin liitettyine tarinoineen voi löytää myös Oulun Atla-palvelusta, jonka avulla polkua on helppo kulkea. Nuorten oma ääni pääsee kuuluville Atla-palvelusta löytyvien äänitiedostojen muodossa, ja niitä onkin kätevä kuunnella valokuvapolkua kulkiessa ja kuvia katsellessa. Tällä tavalla näyttelystä muodostuu siis moniaistillinen kokonaisuus, joka yhdistää valokuvia, tarinoiden kuuntelua ja kaupunkikävelyä.
Näyttelyn kuvapolku kulkee Pikisaaresta Ainolan puistoon. Kuvapolku löytyy Atlasta (atla.fi). Kuva: Kuvakaappaus atla.fi
Päänäyttelytilassa, Ainolanpuiston kasvihuoneessa, pääosaa esittävät kilpailun voittajan Veeti Taimiston taidokkaat valokuvat. Kuvat kertovat tarinoita hylätyistä rakennuksista ja niissä on aistittavissa kaupungin muutos ja kerroksellisuus. Kuvat kertovat Taimiston mukaan yksittäisen hetken tarinasta. Valokuvan tallentama yksittäinen piste tarinasta ja sen tarjoamat monet eri tulkinnat ovatkin aina kiehtoneet Taimistoa, kuten myös kuvien aihe, hylätyt rakennukset. Taimisto kertoo hylättyjen rakennusten kuvaavan valokuvienkin kertomaa yksittäistä hetkeä: käyttämättä seisovat rakennukset ovat kuin pysähtyneitä pisteitä Oulun tarinassa. Taimiston kuvat tuovat nämä yksittäiset pisteet ja niiden kertomat tarinat ihmisten koettavaksi ja sitä kautta osaksi oululaista kertomusta.
Tarinallisuus nousee esille myös muiden osallistujien kuvissa. Jaetulle toiselle sijalle ansiokkaasti yltäneet valokuvat kertovat tarinoita muun muassa kaupunkiluonnosta sekä itselle tärkeistä paikoista ja aiheista, ja ne kuvaavat Oulua yllättävistäkin näkökulmista. Nuorten paikkasuhteet ja koskettavat muistot heijastuvat kuvista ja niiden tarinoista vahvasti.
Kaikki mukaan kertomaan oululaista tarinaa
Nuorten osallistuminen Minun Ouluni –valokuvakilpailuun ja näyttelyn suunnitteluun on ollut antoisa kokemus oululaisten kanssa yhteistyössä toteutetusta tarinankerronnasta. Muitakin ikäryhmiä ja eri yhteisöjä olisi mielekästä saada mukaan kertomaan oululaista ja pohjoispohjalaista tarinaa. Tavoitteena onkin tehdä yhteisön ja museon välisestä yhteistyöstä osa museon jatkuvaa toimintaa. ParasRakas museo –toimintaan osallistuneet toivovat mukaan yhteistyöhön myös muita tahoja ja toimijoita kuten eri järjestöjä, muita Oulun museoita sekä Oulun yliopistoa.
Nuorten kanssa toteutettu valokuvanäyttely on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka Pohjois-Pohjanmaan museo on voinut oman rakennuksen puuttuessa jalkautua museon ulkopuolisiin tiloihin. Näyttelyiden ei tarvitse tulevaisuudessakaan rajoittua yhteen tilaan, ja esimerkiksi juuri kaupunkipolut ja ulkotilaan sijoitetut näyttelyt ovat oiva tapa jalkautua museorakennuksen ulkopuolelle ja tuoda museota muidenkin kuin museokävijöiden ulottuville.
Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen osallisuudessa ja käytännön toteutuksessa näkyy nuorten valokuvanäyttelyssä monilla eri tavoilla, esimerkiksi Atla-palvelun hyödyntämisenä valokuvapolun tukena. Erilaisia digitaalisia apukeinoja voitaisiin tulevaisuudessakin hyödyntää osallisuudessa, tietysti muunlaisia osallistumismahdollisuuksia unohtamatta. Oivallinen idea olisi esimerkiksi sivusto tai sovellus, jonne oululaiset voisivat kertoa omia tarinoitaan Oulusta, liittää niihin kuvia ja sijoittaa ne halutessaan kartalle. Tällä tavalla kuka tahansa voisi osallistua ja päästä helposti myös matalalla kynnyksellä kertomaan omaa oululaista tarinaansa, jonka museo voi tuoda kaikkien esille ja koettaviksi inhimillisiksi hetkiksi. Oulun tarina on kaikkien oululaisten tarinaa, ja Pohjois-Pohjanmaan museolla on nyt mahdollisuus tuoda tätä tarinaa esille ihmislähtöisesti ja oululaisia osallistavilla tavoilla.
Näyttely avoinna Ainolan puiston kasvihuoneella
- 20.9. asti, ma–pe klo 7–15
- la–su 7.–8.9.2024 klo 11–15.
Vapaa pääsy, tervetuloa!
Kuvapolku Pikisaaresta Hupisaarille 23.8.-20.9.: Atlassa (atla.fi)
Kirjoittaja: Veera Sippola, ParasRakas museo korkeakouluharjoittelija