Nyt selvitetään mistä nää tuut!

Pohjois-Pohjanmaan museon Mistä nää tuut? -nykydokumentointihanke polkaistiin joulukuun alussa käyntiin tutustumiskertojen muodossa.

Huoneen lattialla isoja paperisia karttoja. Neljä naista katselee karttoja; kaksi seisoo ja kaksi on kyykyssä.

Kirjoittaja: Veera Sippola, museoassistentti

Pohjois-Pohjanmaan museolla käynnistyy nykydokumentoinnin hanke Mistä nää tuut? Hankkeen tiimi esitteli joulukuussa 2024 toimintaa yhteisöllisen kulttuurin, taiteen ja median keskus Kulttuurivoimala ry:n ohjaajille ja työtoimijoille. Tuosta joukosta kootaan kevään 2025 aikana mukava porukka toteuttamaan taideperustaista nykydokumentointia sekä toiminnan pohjalta kesäkuussa rakennettavaa näyttelyä.

Pääkuvassa: Ensimmäisiä tapaamiskertoja valmistelemassa kuvassa Lapin yliopistolta Annamari Manninen ja Elina Haapakangas, sekä Pohjois-Pohjanmaan museolta Veera Sippola ja Riina Veijo. Kuva: Aki Lintumäki

Mikä ihimeen nykydokumentointi?

Nykydokumentoinnilla tarkoitetaan museoiden tallennusmenetelmää, jonka avulla tallennetaan tämän päivän tarinoita, paikkoja ja ilmiöitä. Museot ovat perinteisesti tallentaneet vanhoja esineitä, tapoja ja tietoja jälkikäteen, jolloin vaarana on, että tallennettujen asioiden konteksti muuttuu, vääristyy tai katoaa matkalla.

Nykydokumentointi tuo tallentamiseen nykypäivän aikakontekstin lisäksi yhteisöllisyyden mahdollisuuden; tallentajana ei toimi välttämättä perinteiseen tapaan museotyöntekijä, vaan prosessiin voivat osallistua myös museon ulkopuoliset tallentajat. Osallistavan tallentamisen kautta museosta muotoutuu yhteisöllisempi paikka, ja museon kynnys madaltuu.

Mistä nää tuut? – Mitä me oikein tehhään?

Mistä nää tuut? -hankkeessa Pohjois-Pohjanmaan museo toteuttaa yhteisöllistä nykydokumentointia yhteistyössä Lapin yliopiston ja Kulttuurivoimalan kanssa. Hankkeessa taltioidaan museon kokoelmiin Ouluun liittyviä tarinoita, kokemuksia, muistoja ja tunteita taideperustaisesti. Taiteellista toimintaa vetävät Lapin yliopiston yhteistyökumppanit Aki Lintumäki ja Annamari Manninen yhdessä kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden kanssa. Osallistujat kootaan Kulttuurivoimalan kuntouttavan työtoiminnan piiristä.

Hankkeen tavoitteena on lisätä museon kokoelman moniäänisyyttä keräämällä materiaalia eri näkökulmista, ja tehdä lisäksi museon toimintaa tutuksi osallistujille tarjoamalla kokemusta nykydokumentoinnista ja taidenäyttelyn järjestämisestä.

Taidetta toteutetaan eri tekniikoilla aina valokuvaamisesta maalaamiseen ja syanotypiasta digipiirtämiseen – antaen osallistujille mahdollisuuden valita heille mieluisia ja luontevia taiteellisen tekemisen muotoja samalla tarjoten mahdollisuuden kokeilla heille täysin uusiakin tekniikoita. Kevään kuukausittaisilla tapaamiskerroilla toteutetaan taidetta sekä Kulttuurivoimalan tiloissa että jalkautumalla eri puolille Oulua osallistujien toivomiin kohteisiin, joissa voidaan toteuttaa paikkaperustaista taidetta.

Hankkeen päätteeksi tapaamisten aikana syntyneistä teoksista ja tarinoista kootaan yhdessä osallistujien kanssa näyttely, joka avautuu yleisölle 4. kesäkuuta.

Mustavalkoinen paperikartta, jonka päällä muistilappuja ja pieniä muovailuvahasta tehtyjä leluesineitä, mm. possu, ampiainen, koira ja sushipalasia.

Oulun kartalle sijoitettuja tärkeiden paikkojen symboleita. Kuva: Aki Lintumäki

Yhdessä rakentamamme Oulu

Joulukuun alussa tapasimme Kulttuurivoimalan ohjaajia ja työtoimijoita ensimmäisen kerran hankkeen esittelyn ja lämmittelytyöpajan merkeissä. Lapin yliopiston opiskelijoiden Mimma Helsen ja Elina Haapakankaan suunnittelemassa työpajatehtävässä osallistujat tutkivat ensin esillä olevia Oulun karttoja ja tunnistivat niistä itselleen merkityksellisiä paikkoja. Tämän jälkeen tehtävänä oli muovailla silkkimassasta jokin valitsemaansa tärkeään paikkaan liittyvä merkki tai symboli ja sijoittaa se kartalle.

Tehtävä selkeästi innosti osallistujia pohtimaan karttojen kautta itselleen tärkeitä paikkoja, sekä tietysti muovailemaan miellyttävän pehmeästä silkkimassasta mitä hienompia ja yksityiskohtaisempia symboleja. Merkittäviksi paikoiksi valikoitui esimerkiksi rakkaita harrastus-, hengailu- ja ulkoilupaikkoja, arjen kävelymatkalle sijoittuva kohde, lapsuudesta tuttu paikka sekä muinaiskohde, jota tulisi osallistujan mielestä suojella. Näihin liittyviksi merkeiksi tai symboleiksi muovailtiin muun muassa harrastusvälineitä, eläimiä, esineitä tai rakennuksia. Valikoituipa merkittäviksi paikoiksi myös kadonneita tai katoaviakin paikkoja: ne kertovat Oulun jatkuvasta muutoksesta ja siihen liittyvistä tuntemuksista.

Kädet pöydällä, ja niiden välissä violetti muovailuvahatähti. Taustalla piparikulho.

Osallistujat tekivät silkkimassasta symboleita kartalle itselle tärkeiden paikkojen kohdalle. Kuva: Aki Lintumäki

Kädet pitelevät muovailuvahasta tehtyä lintua. Taustalla sumeana kartta.

Monet osallistujat valitsivat tärkeitä paikkojaan symboloimaan esimerkiksi eläimiä tai esineitä. Kuva: Aki Lintumäki

Tuloksena oli osallistujien yhdessä rakentama Oulu, joka täyttyi kullekin merkityksellisistä paikoista ja niitä kuvaavista symboleista. Jo tutustumiskertojen perusteella voi uumoilla, että hankkeen aikana tullaan kuulemaan monenlaisia mielenkiintoisia tarinoita Oulun eri paikoista ja niihin liittyvistä tunteista. Näiden tallentaminen osallistujien omista lähtökohdista käsin on museolle mielekäs tapa toteuttaa yhteisöllistä nykydokumentointia, ja saada kerättyä kokoelmiinsa tavallisia oululaisia tarinoita 2020-luvulta.

Tapaamme hankkeen tiimoilta seuraavan kerran tammikuussa Kulttuurivoimalan tiloissa ensimmäisen varsinaisen tapaamiskerran merkeissä, jolloin suunnittelemme kevään tapaamiskertojen ohjelmaa ja sisältöä yhdessä osallistujien kanssa – ja teemme tietysti myös taidetta. Seuraa nykydokumentointimatkaamme täältä Pohjois-Pohjanmaan museon blogista, jonne päivitämme kuulumisiamme matkan varrelta.

 

Kirjoittaja: Veera Sippola, museoassistentti, Mistä nää tuut? -hanke

Mustavalkoisen kartan päälle on laitettu muistilappuja ja pieniä esineitä tai leluja, jotka on tehty muovailuvahasta.

Oulun kartalle sijoitettuja tärkeiden paikkojen symboleita. Kuva: Aki Lintumäki