Mistä nää tuut? -hanke seikkaili Nallikarin muistoissa

Mistä nää tuut? -nykydokumentointihankkeen porukka on tavannut kerran kuussa alkuvuoden ajan. Tapaamisten aikana on dokumentoitu taiteen kautta itselle tärkeitä oululaisia paikkoja ja niihin liittyviä muistoja.

Lumisessa ympäristössä ihmisiä kuvaamassa kameroilla.

Kirjoittaja: Veera Sippola, museoassistentti

Mistä nää tuut? -hankkeessa Pohjois-Pohjanmaan museo toteuttaa yhteisöllistä nykydokumentointia yhteistyössä Lapin yliopiston ja Kulttuurivoimalan kanssa. Hankkeessa tuotetusta taiteesta toteutetaan lopuksi näyttely, joka avautuu 4. kesäkuuta 2025.

Hankkeen ohjelma on yhdessä suunniteltu ja toteutettu

Tammikuun tapaamiskerralla suunnittelimme kevään ohjelman sisältöä. Pohdimme yhdessä itsellemme merkityksellisiä paikkoja sekä erilaisia taidetekniikoita, joiden avulla paikkoihin liittyviä kokemuksia voitaisiin ilmaista ja tallentaa hankkeen aikana.

Osallistujille merkityksellisiä paikkoja löytyi ympäri Oulua sekä myös lähikunnista. Paikkojen merkityksellisyydessä painottuivat muun muassa rauhoittuminen, ilo, lapsuuden muistot, yhdessäolo sekä itselle tärkeät elämänkokemukset. Taidetekniikoista suosiota saivat ideat kuten äänitaide, paikkasidonnaiset installaatiot sekä performanssitaide.

Näiden pohjalta loimme hankkeen ohjelman, ja valitsimme yhdessä ne paikat, joihin jalkaudumme tulevien tapaamiskertojen aikana tallentamaan taiteen keinoin itsellemme tärkeitä muistoja ja kokemuksia.

Ihmisiä pöydän äärellä. He kirjoittavat pöydällä olevaan isoon paperiin omilla kynillään.

Itselle merkityksellisiä paikkoja kirjattiin O- ja U-kirjainten sisään. Kuva: Aki Lintumäki

Nallikaria nykydokumentoimassa

Moni osallistuja nimesi Nallikarin itselleen merkitykselliseksi paikaksi. Hankkeen porukka suuntasi siis helmikuussa Nallikariin viettämään aurinkoista pakkaspäivää. Uimarannalla meneillään olevat rannan ruoppaustyöt eivät menoamme hidastaneet, vaan toivat oman uniikin lisänsä taltioimaamme materiaaliin.

Nallikarissa tavoitteenamme oli taltioida paikan tuntua valokuvaamisen ja äänittämisen keinoin. Lisäksi heittäydyimme performanssitaiteen pariin toteuttamalla uimarannalla ”Helmikuinen hellepäivä” -performanssiteoksen.

Ihminen vaaleanpunaisessa takissa ja vaaleansinisissä housuissa levittää huopaa lumiselle rannalle. Taustalla työmaa-aitoja ja kaivinkoneita sekä horisontissa meri ja saaristoa.

Otos performanssista ”Helmikuinen hellepäivä”. Koko performanssi myös videokuvattiin. Kuva: Aki Lintumäki

Paikan muistelu sujuu aina parhaiten paikan päällä, minkä huomasi myös Nallikarissa käydyissä keskusteluissa. Tyhjänä seisovan Edenin kylpylän valokuvaaminen herätti keskustelemaan kylpylään liittyvistä lapsuusmuistoista. Performanssiteoksen toteuttaminen nosti esiin muistoja rannalla vietetyistä kesäpäivistä ja helteisestä rantatunnelmasta.

Valkoinen iso tiilinen rakennus. Lunta maassa, ihminen seisoo selin kameraan, katse kohti rakennusta.

Tallensimme ja muistelimme Edenin kylpylää. Kuva: Maria Paakki

Antoisa ja aurinkoinen nykydokumentointipäivä oli hyvä päättää nuotion äärellä makkaraa, tikkupullaa ja suklaabanaaneja paistellen sekä auringonlaskua ihaillen. Saapuipa pieni päästäinenkin ihmettelemään menoamme – ja kärkkymään toiveikkaana eväitämme.

Ihmisiä nuotiolla, auringonlasku horisontissa. Mukana ihmisillä on eväitä ja retkitarvikkeita.

Nuotioevästystä auringon laskiessa. Kuva: Veera Sippola

Luovaa kirjoittamista ja visuaalista työskentelyä

Nallikariin liittyvien muistojen ja kokemusten käsittelyä jatkettiin maaliskuun tapaamiskerralla Kulttuurivoimalan tiloissa.

Vuorossa oli luovan kirjoittamisen työpaja. Nallikariin liittyviä muistoja pohdittiin muun muassa pakolla kirjoittamisen ja runoharjoitusten avulla. Runoharjoituksessa jokainen kirjoitti aluksi kymmenen Nallikariin liittyvää sanaa paperille, minkä jälkeen sanoista tuli muodostaa niitä järjestellen ja taivutellen oma runo.

Ihmisiä pöydän ääressä kirjoittamassa papereille mietteliäinä.

Luovan kirjoittamisen työpaja. Kuva: Elina Haapakangas

Nallikarikokemuksia ilmaistiin myös visuaalisen työskentelyn avulla, maalarinteippiä ja maalia käyttäen. Teoksiin tallentuivat Nallikaria kuvaavat rakennukset kuten majakka, uimavalvojan koppi sekä uimarannan kiipeilyteline. Paperille tallentui myös helmikuisesta nykydokumentointipäivästämme muistuttavia asioita, kuten ruoppaustöissä ahertavia kaivinkoneita.

Nallikari sekä siihen liittyvät muistot ja kokemukset olivat todella tehokkaassa käsittelyssä kahdella tapaamiskerrallamme. Saimme työskentelyn kautta kerättyä museon kokoelmiin paljon eri taidetekniikoilla toteutettua nykydokumentointiaineistoa: valokuvia, videoita, performanssitaidetta, kirjoituksia ja kuvataidetta. Eräs osallistuja kommentoikin: ”nyt on sellanen olo, etten ikinä unoha Nallikaria”.

Taideteos.

Visuaalisen työskentelyn tuloksia. Teoksen tekijät Emilia Häkkinen, Maria Paakki ja Annaliina Kiukas. Kuva: Aki Lintumäki

Huhtikuussa porukkamme suuntaa katudokumentoimaan Oulun keskustaa, kun nykydokumentointihanke ottaa käsittelyyn muun muassa torin ja Pikisaaren alueet. Toukokuussa jalkaudumme Ainolan puiston ja Tuiran alueille keräämään aineistoa.

 

Lue lisää hankkeesta sivuiltamme tai seuraa matkaamme Instagramissa @mistanaatuuthanke.

Blogi: Nyt selvitetään mistä nää tuut