Kipu-näyttely pohtii mielenterveyttä – Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo yhteistyössä

Kirjoittaja: Veera Sippola

Museolla ja taiteella on mahdollisuus auttaa vaikeiden, kipeiden ja pelottavienkin aiheiden  käsittelyssä. Kipuja ja pelkoja kokeva voi museossa vieraillessaan huomata vaikeiden aiheiden äärellä, ettei hän ole ongelmiensa kanssa koskaan yksin. Museo voi parhaimmillaan tarjota ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja luoda tätä kautta toivoa tulevasta.

Näissä teemoissa liikkuu Oulun taidemuseon uusi Kipu-kokoelmanäyttely, johon sisältyy teoksia yli kahdeksaltakymmeneltä eri taiteilijalta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa ja esillä onkin taideteosten lisäksi kulttuurihistoriallista esineistöä Terveydenhuollon museon ja Oulunsuun sairaalan kokoelmista.

Mielenterveyden hoitoa Suomessa ja Oulussa eri vuosikymmenillä

Näyttelyssä nähtävä museoesineistö kertoo tarinaa mielenterveyden hoidosta Suomessa eri vuosikymmenillä. Ennen 1800-lukua Suomessa ei ollut varsinaista mielisairaanhoitoa, sillä sen organisoiminen alkoi vasta 1830-luvulla. 1950-luvulle asti ihmistä pidettiin pääasiassa fyysisenä olentona, jonka mielenterveydellisiä ongelmia pyrittiin hoitamaan kehollisilla menetelmillä.

Näyttelyssä on nähtävillä muun muassa sähköshokkilaite, jota käytettiin mielenterveyspotilaiden hoidossa. Shokkihoidoissa saavutettavan tajuttomuuden tilan on nähty katkaisevan potilaiden piinallisia ajatuskulkuja ja sähköshokkihoidoista hyötyvät nykyisinkin tietyt mielenterveyspotilaat. Näyttelyssä on esillä myös pakkopaita, jota hyödynnettiin potilaan ja ympäröivien ihmisten turvan varmistamiseksi. Lisäksi mielenterveyden hoidossa hyödynnettiin erilaisia rauhoittavia lääkehoitoja sekä kylpyhoitoja, joilla rauhatonta mieltä pyrittiin hoitamaan.

Yhteiskunnan ja lääketieteen muutosten myötä 1950—1970-luvuilla ihminen alettiin nähdä psykofyysisenä kokonaisuutena. Tuolloin ymmärrettiin, että ihmisen henkisellä ja fyysisellä hyvinvoinnilla on yhteys. Huomiota alettiin kiinnittämään seikkoihin, joilla on merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin, kuten aivojen toiminnan kemiaan sekä geneettisiin, ympäristöllisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Hoitomenetelmiä kehitettiin ja esimerkiksi pakkopaidan käytöstä luovuttiin psykiatrisissa sairaaloissa viimeistään 1990-luvun alussa. Osastojen viihtyvyyteen panostettiin aiempaa enemmän, sillä viihtyisällä ympäristöllä nähtiin olevan merkitystä hoidon onnistumiselle.

Myös erilaisia toimintaterapian muotoja kehitettiin vastaamaan mielenterveyden hoidon tarpeita: mielenterveyspotilaita aktivoitiin muun muassa askartelu-, työ- ja taidetoiminnalla. Näyttelyssä onkin nähtävillä Oulun keskusmielisairaalan potilashuone 1950-luvulta, jolloin miljöön viihtyvyyteen alettiin kiinnittämään huomiota. Esillä on myös potilaiden työterapioissa valmistamia maalauksia ja käsitöitä 1950-1970-luvuilta.

Vaikka näyttelyn esineistössä onkin nähtävillä useita erilaisia hoitomuotoja, ei kaikkia käytettyjä hoitokeinoja ole edes yritetty esittää. Esimerkiksi lobotomia- eli aivoleikkaushoito oli Oulun seudun kuntien yhteisessä mielisairaalassa vain lyhytaikaisesti käytetty hoitomenetelmä ja sen käyttö oli siis muunlaisiin hoitoihin verrattuna hyvin vähäistä, joten sitä ei tämän vuoksi tuotu näyttelyynkään esille. Pohjois-Pohjanmaan museon amanuenssi Jonna Mölläri kertoo, että näyttelyssä haluttiin tuoda esille joitakin pilkahduksia siihen, miten mielenterveyden hoito on muuttunut aikojen saatossa, ja mitä se nykypäivänäkin on.

Museon henkilökuntaan kuuluva ihminen tarkastelee lasivitriinissä olevaa valkoista sähköshokkilaitetta. Kuva otettu Oulun taidemuseolla.

Museot tekevät yhteistyötä

Pohjois-Pohjanmaan museon omat näyttelyt Ainolassa sulkivat ovensa vuoden 2023 lopussa ja uudet näyttelytilat avautuvat Myllytulliin rakennettavaan uudisrakennukseen vuonna 2026. Museon kokoelmiin kuuluvaa esineistöä nähdään kuitenkin tänä vuonna Oulun taidemuseon Kipu-näyttelyssä.

Yhteistyö näyttelyn tiimoilta lähti käyntiin jo pari vuotta sitten näyttelyn kuraattori Katariina Kemppaisen yhteydenoton myötä, kertoo Jonna Mölläri. Idea kokoelmanäyttelyn aiheeseen syntyi Kemppaiselle korona-ajan herättämien tunteiden seurauksena. Taidemuseon kokoelmista löytyikin paljon aihepiiriin liittyviä teoksia ja myös Pohjois-Pohjanmaan museolla oli ollut aiempaa kiinnostusta toteuttaa näyttelyä samaan tematiikkaan liittyen. Yhteistyö toteutui siis kaikin puolin luontaisesti ja sujuvasti.

Kipu-näyttely etenee teemoittain ja katsojaa johdatellaan eri teemoihin kysymysten kautta. Myös museoiden välinen yhteistyö eteni pohtimalla, mihin teemaan Pohjois-Pohjanmaan museolla voisi olla tarjottavaa. Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluva esineistö päätyi täydentämään ”Olenko terve?” -kysymyksellä pohjattua teemaa terveydestä ja sen hoidosta. Museo halusi tuoda esille erityisesti mielenterveyden hoidon historiallista muutosta positiivisempaan päin 1950—1970-luvuilla, jolloin ihminen alettiin nähdä kokonaisvaltaisena psykofyysisenä olentona ja hoitomuodot kehittyivät parempaan suuntaan.

Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin useaan otteeseen, muun muassa Essi Renvall -näyttelyssä vuonna 2016 sekä Kasvu ja lähtö – hiukset nykytaiteessa -näyttelyssä vuonna 2019.

Konservaattori asettelee tekstiilejä näyttelypöydälle. Pöydän yläpuolella tauluja. Kuva otettu Oulun taidemuseolla.

Mielenterveys on merkityksellinen teema

Suomalaisia pidetään usein ”maailman onnellisimpana kansana”. Kuitenkin useat suomalaiset kamppailevat erilaisten mielenterveysongelmien kanssa ja näistä vaietaan usein. MIELI ry:n tilastojen mukaan jopa joka viides suomalainen kokee mielenterveyden häiriöitä vuoden aikana ja joka viides sairastuu masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä. Jonna Möllärin mukaan Kipu-näyttelyssä halutaan hälventää mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa, tuoda esille mielenterveysongelmien yleistyneisyyttä ja kannustaa suomalaisia puhumaan aiheesta enemmän.

Vaikka näyttelyssä käsitellään raskaitakin aiheita, myös toivo ja hoiva sekä niiden merkitys korostuu. Mölläri kertoo, kuinka mielenterveyden hoidon historian esille tuominen museoesineistön ja tarinoiden kautta voi auttaa herättämään toivoa: hoitoakaan ei pidä pelätä ja apua on aina saatavilla. Vaikka hoitoon pääsemisen vaikeus onkin puhuttanut paljon viime aikoina, on olemassa kuitenkin myös esimerkiksi matalan kynnyksen järjestöjä, jotka voivat auttaa pääsemään avun piiriin.

Hoidon tai esimerkiksi lääkityksen aloittaminen voi usein olla pelottavaa. Hoidolla ja lääkkeillä on kuitenkin päästy tutkitusti hyviin tuloksiin. Kipu-näyttelyn sanomana onkin Möllärin mukaan se, ettei hoitoa tarvitse pelätä. Mielenterveyden häiriöt ovat sairauksia siinä missä muutkin ja niitä tulee hoitaa. Näyttelyssä on mahdollista myös istahtaa kuuntelemaan kokemusasiantuntijoiden tarinoita erilaisten kipujen kanssa kamppailusta – hoidon merkitys korostuu näissäkin tarinoissa.

Mielenterveyden hoitoon sekä myös muuhun terveydenhuoltoon liittyvää esineistöä löytyy Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmista runsaasti. Mölläri kertoo, että keskusteluja onkin jo käyty terveydenhuoltoon tai mielenterveyden hoitoon liittyvän näyttelyn toteuttamisesta Pohjois-Pohjanmaan museon tuleviin uusiin tiloihin. Aihe on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tärkeä, joten siitä riittäisi kerrottavaa useampaankin eri näyttelyyn.

Kipu-kokoelmanäyttely on auki Oulun taidemuseolla 25.8.2024 asti.

 

Kirjoittaja: Veera Sippola, ParasRakas museo korkeakouluharjoittelijat

Kuvat: Sallamaari Paavola

 

Lähteet:

Oulun keskusmielisairaala 1925—1975, Viisi vuosikymmentä järjestelmällistä mielisairaanhoitoa Oulun ja Lapin läänissä. Kirjoittajat Vappu Kraatari ja Eero Vähä. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, Oulu 1975.

Tilastotietoa mielenterveydestä. MIELI Suomen Mielenterveys ry.
https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/