Täällä kirjoittelee kolmannen vuoden rakennusarkkitehtiopiskelija Maarit Niiranen Oulun ammattikorkeakoulusta. Päädyin hakemaan kesätöitä Pohjois-Pohjanmaan museon korjausrakentamisen yksiköstä aikamoisen Googlessa seikkailun ja muutaman hakutuloksista syntyneen aasinsillan kautta.
Ja tässä sitä nyt ollaan, enkä olisi parempaa kesätyöpaikkaa voinut saada! Pääasiallinen tehtäväni täällä korjausrakentamisen yksikössä on kirjoittaa nettijulkaisu Merimiehenkotimuseona toimivan Matilan talon korjauksesta.
Kirjoitustyö pitää sisällään muun muassa urakkaosapuolten haastattelua, tekstinkäsittelyä, tiedonhakua, valokuvaamista, tutkimustyön tekemistä ja tietenkin kohdevierailua.
Pääsen myös museon korjausrakentamisen asiantuntijoiden kanssa kohdekäynneille ja muutenkin tutustun heidän työhönsä. Heidän työtehtäviinsä kuuluu lausuntojen kirjoittamisen lisäksi erilaisia katselmus- ja neuvontakäyntejä mm. kotiseutumuseoissa sekä myös monipuolisia perinnerakentamiseen liittyviä asiantuntijatehtäviä.
Toukokuu toivoa täynnä
Harjoittelun ensimmäiset neljä viikkoa menivät nopeasti. Työtehtävät koostuivat pääasiassa haastattelumateriaalin puhtaaksikirjoittamisesta ja raakatekstin tuottamisesta. Kävin haastattelemassa Matilan korjaukseen osallistuneita osapuolia, arkkitehti Ilpo Väisästä, restaurointimestari Juha Väyrystä ja museomestari Henna Rantakeisua.
Toukokuun paras juttu oli entisen Suomen pankin eli Oulu 10B:n korjaustyömaakäynti. Siellä oli hienoa rakenteellista historiaa näkyvillä, ja rakennus oli muutenkin todella vaikuttava.
Kesäkuu kaiken keskellä
Kesäkuu kului pitkälti tekstin muokkaamisen parissa ja lisämateriaalia hankkiessa. Pidimme Museoviraston kanssa palaverin jutun yksityiskohdista. Kuvasin Matilan julkaisua varten videohaastattelun (ja editoin sen). Pääsin myös mukaan Kempeleen kotiseutumuseolle punamullankeittopäivälle.
Pyörittelin ensimmäisellä viikolla jo ajatusta Matilan talosta tehtävällä Pecha kucha -esityksellä. Kirjoituksen lopussa näet millainen siitä tuli.
Kesäkuun paras juttu oli käynti Oulunsalon kunnantalolla. Opettajat ovat tunneilla kertoneet ja näyttäneet kuvia tästä rakennuksesta, mutta se teki minuun vaikutuksen.
Mitä jäi käteen?
Kaiken kaikkiaan kesä meni TODELLA nopeasti. Pääsin käymään monessa eri kohteessa; mm. Hailuodon ja Muhoksen kotiseutumuseoilla sekä erilaisissa purku-, aloitus- ja loppukatselmuksissa. Kirjoitusprojektissa opin valokuvaamaan, referoimaan tekstiä ja haastattelemaan ihmisiä paremmin. Ja totta kai opin monenlaista perinnerakentamisesta, esimerkiksi miten tapetoidaan pinkopahville ja miten säröslautoja tehdään.
Parasta täällä (aivan mahtavien rakennusten lisäksi) olivat ihmiset. En muista törmänneeni pitkään aikaan yhtä välittömiin ihmisiin mitä museolla on ollut. Ja tällä perusteella voin lämpimästi suositella Pohjois-Pohjanmaan museota (kesä)työpaikkana.
Toukokuun henkilöhaastattelujen jälkeen pohdin, millaisia ominaisuuksia korjausrakentamisen pariin pyrkivällä tyypillä olisi hyvä olla. Päädyin seuraaviin asioihin ja ominaisuuksiin (ei järjestyksessä):
- Aito kiinnostus korjausrakentamiseen
- Hyvät ryhmätyötaidot
- Sopeutumiskyky muuttuviin tilanteisiin
- Arvostus olemassa olevia rakennuksia ja niiden historiaa kohtaan
- Oikea asenne
Korjausrakentamisen suunnittelu- ja työtehtävissä on tällä hetkellä huutava pula osaavista tekijöistä. Perinnerakentamisen tietotaito katoaa, jos alasta kiinnostunutta uutta verta ei saada tilalle. Tässä on tuhannen taalan paikka korjausrakentamisesta kiinnostuneille opiskelijoille hakeutua alalle.
Kirjoittaja: Maarit Niiranen, museoassistentti, rakennusarkkitehtiopiskelija