Viisi vuotta sitten, elokuun 9. päivänä Oulun Radisson Blu -hotellin pysäköintialueelta tehtiin yllättävä ja harvinainen löytö. Hotellin peruskorjauksen yhteydessä hiekka- ja savikerrosten alta paljastui hylky, joka nimettiin alueella 1500–1800-luvuilla toimineen Oulun ensimmäisen sataman mukaan Hahtiperän hylyksi. Tämä tavarankuljetuksessa käytetty proomu on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, sillä se löydettiin kuivalta maalta. Limisaumatekniikalla rakennetusta aluksesta tutkittiin arkeologisesti noin 11 metriä pitkä ja 4,5 metriä leveä osa proomun keskivaiheilta. Alun perin noin 15–20 metriä pitkästä aluksesta oli säilynyt kosteassa maaperässä hämmästyttävän hyvin sen toinen kylki aina kölistä laidan kaaripuihin asti.
Hylyn sijainnin, rakenteen ja liitoksissa käytettyjen puutappien perusteella epäiltiin jo varhaisessa vaiheessa, että kyseessä on 1600–1800-luvun hylky. Aluksesta otettujen puunäytteiden analyysi vahvisti myöhemmin, että Hahtiperän hylkyyn käytetyt rakennuspuut on kaadettu kasvukauden 1684 jälkeen ja ne ovat kasvaneet pohjoisessa Suomessa, mahdollisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Ajoitus tekeekin Hahtiperän hylystä erityisen, sillä se on yksi vanhimmista Pohjois-Suomesta tehdyistä hylkylöydöistä. Ja luultavasti vieläpä paikallista tekoa!
Tuhannen ja yhden tarinan hylky?
Arkeologisten tutkimusten jälkeen Hahtiperän hylky paloiteltiin osiin ja palat nostettiin montun pohjalta talteen ennen hotellin peruskorjaukseen liittyneiden töiden jatkamista. Yksi näistä, neljän pohjatukin levyinen hylyn osa on ollut tutkittavana ja konservoitavana Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskuksessa Vantaalla. Hylyn eri osiin on kohdistunut näiden viiden vuoden aikana myös monitieteellinen tutkimusprojekti, jonka aikana on tutkittu tarkemmin muun muassa hylyn rakennushistoriaa sekä aluksessa käytettyä puumateriaalia. Kuivalta maalta löydetty hylky on antanut lisäksi erinomaisen tilaisuuden havainnoida, mistä kohtaa hylkyjen rakennetta löytyy puuainesta, josta ajoitusnäytteet vedenalaisista hylyistä kannattaa ottaa.
Mutta nyt kun hylyn osan konservointi alkaa olla loppusuoralla, on aika suunnitella, miten se asetetaan esille Oulun museo- ja tiedekeskukselle rakennettavaan uuteen museorakennukseen ja mitä hylyn avulla halutaan kertoa menneisyydestä. Hauskin vaihe on siis vielä edessä! Historiallisia lähteitä tutkimalla on jo saatu jonkinlainen käsitys hylyn, tai ainakin samakaltaisten alusten taustoista. Tuleeko juuri Hahtiperän hylyn tarina paljastumaan, se jää vielä nähtäväksi. Moniin kysymyksiin – kuten kuinka pitkä alus on alun perin ollut ja mitä sillä on mahdollisesti kuljetettu – on puolestaan saatu vastauksia hylyn teknisiä ominaisuuksia ja rakennustapaa tarkastelemalla. Hylyn kautta voimme tutustua tarkemmin myös sen löytöpaikan, vanhan satama-alueen toimintaan ja historiaan sekä sataman kautta harjoitettuun kauppaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tarinoita kyllä riittää kerrottavaksi asti aina satama-alueen puhdistamisesta luvattoman kaupan harjoittamiseen.
Hylystä lohkottu pala ennen konservointia: puuosat on irrotettu toisistaan konservoinnin ajaksi ja pala kootaan takaisin kasaan konservoinnin valmistuttua. Kuva: Matleena Riutankoski / Museovirasto, Arkeologian kuvakokoelma.
Taidonnäyte silloin, taidonnäyte nyt
Hylystä talteen otettu ja konservoitu osa antaa lisäksi erinomaisen mahdollisuuden esitellä tekniikkaa, jolla alus on aikoinaan rakennettu. Aluksen upeita pohjatukkeja ja kaaripuita veistojälkineen on ylipäätänsä kiva tarkastella lähemmin, vaikka laivoista tai merenkulusta ei olisikaan niin kiinnostunut. Karkeasta tekotavastaan huolimatta kyseessä on kuitenkin 1600-luvun lopun rakentajan taidonnäyte, jota ei voi kuin ihailla.
Hahtiperän hylyn yhteydessä olisi myös kiinnostavaa kertoa, millaisia dokumentointitekniikoita sekä konservointimenetelmiä ja -vaiheita palaan on kohdistunut sen ylös noston jälkeen. Hylyt kun yleensä jätetään löytöpaikalleen, kylläkin veden alle, jossa ne säilyvät hapettomassa tilassa paremmin kuin maan pinnalla. Hahtiperän hylyn dokumentointi- ja konservointiprosessi onkin ollut pitkä ja haastava, ja se on vaatinut konservaattoreilta ja tutkijoilta sitoutumista sekä teknistä luovuutta. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten hyvin puretut hylynosat saadaan takaisin paikoilleen niiden puhdistuksen, käsittelyn ja pakastekuivauksen jälkeen. Taitoa vaatii tämäkin.
Ja se mitä tehdään hylyn muilla konservoimatta jääneillä osilla, on vielä ratkaisematta. Osaa palasista on jo käytetty Pirjo Yli-Maunulan vuonna 2020 ohjaamassa immersiivisessä teoksessa Hylky. Osalle on pohdittu luovaa uusiokäyttöä Aalto yliopiston puukemian laboratoriossa muun muassa tekstiilin ja paperin muodossa. Tuleeko aluksen tarina jatkumaan tulevaisuudessa kenties paitana tai vaikkapa kirjan kansimateriaalina?
Hahtiperän hylyn tulevaisuus näyttää siis varsin valoisalta: paljon on jo suunniteltu ja saatu aikaiseksi, ja monenlaista on vielä suunnitteilla. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Siispä purjeet ylös ja menoksi!
Hahtiperän hylystä talteen otettu hylyn osa asetetaan näytteille Oulun museo- ja tiedekeskukselle rakennettavaan uuteen museorakennukseen, joka avautuu vuonna 2026 Myllytullissa. Pohjois-Pohjanmaan museon lisäksi uudisrakennukseen sijoittuu Tiedekeskus Tietomaa. Nähdään näyttelyssä!
Pääkuva: Hahtiperän hylyn löytöpaikka Radisson Blu -hotellin pysäköintialueella. Kuva: Mika Friman / Museovirasto, Arkeologian kuvakokoelma.
Kirjoittaja: Terhi Taipaleenmäki, Pohjois-Pohjanmaan museon tutkija
Lue lisää: Mun Oulun juttu Hahtiperän hylystä (Mun Oulu 17.5.2024)
Kuuntele Elävä historia -sarjan podcast: Hahtiperän hylyn arvoitus (Yle Areena 4.12.2023)
Siikaluoma, Mirko. Oulun Radisson-hotellin työmaalta tehtiin mahdollisesti Pohjois-Suomen vanhimpiin kuuluva laivalöytö – Hahtiperän hylyksi nimetty laiva voi olla jopa 1600-luvulta. Kaleva 16.8.2019. https://www.kaleva.fi/oulun-radisson-hotellin-tyomaalta-tehtiin-mahdolli/1692006